Nukkua kipuja pois,

kuunheinillä 2017

ei muuta

antoisan vaikka voimia kuluttaneen rantaretkemme jälkeen. Ristiselänsyrjä, lonkanseutukin kovin kipeinä vielä aamupuolellakin, vaikka aloveravoiteella hoidettuna ja angoravillapökätkin yön yli jaloissa. Nälkäkin kouli – mutten raaskinut nousta, en kipupaikkojeni, uuveenkaan vuoksi.

Pahinta lamauttava henkinen väsymys:

ensisyynä paikun pyrstöpäähän edellispäivänä ilmaantunut punehtunut läikkä, joka eilen, iltapuolla märki pinnaltaan. En tahdo alkaa alusta, en pukea paille kaulureita; takaliston jatkuva pesukin tuntuu liialta. U-u-v-u-t-t-i..!

Uni kuitenkin koitti ja rentoutti, eikä puoli kymmenillä heräillessä tuntunut yhtä kankeaa kipua lonkanselässä. Uuvekin poissa, ainakin joksikin aikaa.

Rauhassa toimittelin, mitä piti, annoin pain maata, kohta kölliä pyynnöstä kun tarkistin läikkää. Ei punertanut enempää, jos enää, märki jonkin verran. Puhdas aloeveratöpötyksen jäljiltä, joten lisäsin mainioksi osoittautunutta pihkasalvaa ohuesti & tiiviisti ja, jahka pukeuduin valmiiksi, pyysin pain suoraa seisaalteen pannalle & hihnalle. Lähdettiin –

tasatahtia kohti Sorsapuistoa, sen likeistä ostaria. Hyvin sujuen eri leppeässä sadepilvisäässä, aamuyöllä sateen kostuttaman mannun pinnalla, heinäkuisen aamupäivän raukeassa liikenteessä. Paille vapaa reunus, vaikka varuen, ettei kahlannut mukulakiviojaa turhan kauaa: huomasin siellä lasinsiruja viimeksi, mutten muistanut enää, missä kohtaa, toisellako puolella.. Vapaalla sai paikku jatkaa puiston reunanurmeakin, jahka yhdessä & follow’lla Viinikankatu ylitettynä.

Ostarin itäiselle sisäänkäynnille passitin pain naapurirakennuksen kattoräystään alle, jonne saa kytkettyä kädensijaan suojaan ja alusellekin hyvän paikan. Empimättä pai kävi makuulleen…

…jäi – ja pysyi ainakin siihen saakka kun astelin sisään.

Postitin Luppiksia pari nippua ja hankin ikimerkkejä vastaaviin jos muihinkin jemmaani – yli yhdeksällä eurolla. Arvokasta touhua, totesin ääneen. Kuin Kaitsijan siunauksesta huomasin kotikaupungin merkkikustantamon Panin astelevan tiskille asioimaan…

2 c

ihastuttava Eili-Kaija Kuusniemen sesongin tunnevärejä aaltoileva merkkisarja on

…ajatuksissaan, kehenkään paikalla olijaan katsettaan laskematta – kuin muikkari-kannukseksi tuikitehtävästäni tänään: s-postittaa mahdollisille muillekin kustantamoille Luppis saatteineen kuvanäytteineen..!

Paikku istui mitä ryhdikkäimmin palatessani kaupan kautta takaisin. Jo ostarin askelmilta kiekaisin ”Maahan!” käsimerkin kanssa katseeni hänen katseeseensa vastaten, ja kun ei eppu vihje kuulunut vaikkukorville, huikkasin uudelleen: tämä tehosi. Tosin pai kävi makaamaan 45 % vinoon aluseltaan, rintamus minua & ovea kohti. Muutaman metrin päästä vihjasin käsimerkin tuella asettumaan ”omalle paikalle”, johon toki siirtyi, kävi.

Hissukseen lähdimme talsimaan kotiinpäin yliopiston alikulun kautta vaihteeksi & suorimmin, painavahkon repunkin vuoksi, miltei samaista reittiä ja laitaa kun mennessämme kurjien tietyömaaesteitten vuoksi.

Pihassamme niin leppeänlämmintä, vaikka kosteaa ja puuskatuulista. Kun sadekuuroakin povattuna iltapäivän päätteeksi, en arvannut asemoida paita ulkoaluselleen saati tekeytyä työskentelemään pation varjon alle. Pesin siis tassut, pyrstön, kuivasin ja nappasin tötterökaulurin mukaamme –

varuiksi.

H-u-o-k-a-u-k-s-e-n-i. Pitäisi jaksaa…

…ladata kuvasaldo ja lähettää eläinlääkärille päivitystä uudesta märkivästä läntistä – en olisi jaksanutkaan. Mutta operaatiohaavan johdannaisena pakko. Jahka tuuletus- & purku-urakka finaalissa ja pain köllillään eteisen puolla taas.

Pikana latasin eilisen & aamun tuikikuvaset – ja muokkasin viimeisimmän jatkoviestini tueksi eläinlääkäriasemalle. Kunnes kokosin ”Luppis” -lähetykseen tiedostot ja poimin piilokopioina mahdollisien kustannustahojen s-viestiyhteydet samaan lähetykseen, kaikki tyynni. Ystävällisen kohteliaan yhteistyötoiveeni keralla, luottamuksella lähetettäväksi.

Vielä jäi viimeisin mahdollisuus teen myötä valmisteltavaksi: kustannustaho G:han tahtoo omaa verkkolomakettaan käytettävän ja sitä varten tulee lisätä saate samaiseen tiedostoon. Miten sitten kuvanäytteet mukaan liittäisin, selvinnee aikanaan… Täkäläisen, Mediapoliksessa sijaitsevan kustantamon suhteen jarruttelen, semminkin.

ONNEA MATKAAN, NALLE LUPPAKORVASENI ❤

Terve paikku lienee suurella kouralla punniten, kun empimättä kävi istualleen atriaansa odottamaan ja nousi takakoivilleen baarituolille vadiltaan muroja lotkottamaan hyviksi toveiksi, kertaakaan lepäämättä, neljällä koivellaan.

Aurinkoisinkin pilkisteli kotvasiksi esille ennusteen täyttäen tahtoen rohkaista – vaan tuntui, ettei mikään muu kuin totaalinen parantuminen, sekä pain että itseni, voimauttaisi, hetkauttaisi nyt..!

Morsiamentee, omenavenhoset – ja mansikka-valkosuklaajäätelö saivat avittaa osaltaan myötä.

Samaan välipalapaussiin ihq ❤ välähdys Kaijaa!

Kas: muistankin paikalliskustantamon setäherrasmiehen tahtoneen toteuttaa kirja-aikeensa Juurikkalan juurevasta antaumuksesta ;o Muistin jo kesäkuun kilahdellessa, aiemmin – sittemmin unohtaen..

TYRMÄYS: lähetyslomakkeen alustuksessa vasta todetaan, etteivät ota enää lastenkirjallisuustarjouksia vastaan – keskittyvätkin muuhun..! No, se siitä, sitten.

Muistuikin mieleeni vielä S & S -kustantamo –

jonka apajat etsin verkon puolelta heti. Monituisia upeita kirjoja kustantanut co-taho vakuuttaa jo avautuvan sivuston alkuun liitetyllä kehotuksella kurkkaajalle kertoa itsestään ja ideastaan, ladata käsikirjoitus, j n e.

Kirjatarjonnasta poimin tähän ainakin japanilaisen kirjailijan kirjoittaman viime joulun pikkupukkien POPin, kenenkäs muun kuin toisen lempparikuvittajani liitupiirroksin somistamana:->

Tahdon tutustua ja: jakaa.

Toisena brittiläisen Andy Stantonin lastenromaanisarjan tuorein käännös kannen äklöttävänhullunkurisin hahmokuvin (David Tazzyman) raottaa myös uteliaisuuttani romsku-ilottelua kohtaan. Kääntäjätaituri Jaana Kapari-Jatta on saanut tämän, näemmä leikittelevän humoristista ja äkkäävää kieltä käyttävän tehtäväkseen ;o

Sujuvaisen synarin laadin S & S:n verkkolomakkeeseen muutamaan otteeseen viilaten; omakuvauksen vastaavasti tiivistin (koetin!).

PUH: ”Kiitos! Lataus onnistui.”

Ihanaa: eläinlääkäriasemalta paikun hoitohistoriikkia lähinnä seurannut ja neuvonut Kirsi vastannut ja saimme tukea toimillemme. Onnekseni ei paini nuoleskellut masuaan ei pyrstöään ainakaan koko tuohonastisen i.p:n aikana, poikki olla taisi..!

Eläinklinikasta puolestaan muikattiin sunnuntain luentosarjaan vielä mahtuvan – sääennustekin muuttunut niin, että tuulien voimakkuus paitsi laantuvaa, etelän ja lounaan puolelta puhaltavampaa.. Vasta alkuviikolla ärhäkämpää, ukkosen mahkuilla..

Lähetinkin klinikalle viestin, voisivatko viestiä huomenilla mahdollisista vapaista paikoista: voisin tilanteemme mukaan osallistua & maksaa paikan päällä..!

Aika tauottaa, todella. Kauratyynyttä tällä kertaa, eihän viluakaan tuntumalla, vaikka väliovi eteiseen avoinna. Jahka nousin ja verryttelin Faunien aikaan, järjestelin tiskejä hyllyihin ja pulputtelin toivottujen ihastuttavien sävelmien myötä, tuulen tuimetessa koviksi eteläispuuskiksi ja ryöpsytellessä tienoolle kovan sadekuurokimaran, ehken rakeineenkin.. Kunnes aurinkoisin pälkähti esittäytymään toiveikkaasti paistatellen.

Joudin vielä takaisin keskiviikkoisiamme tarkkaamaan ennen iltapalapuuhasia. Laskin lähestyneeni jopa kolmeatoista kustantajaa käännöskäsikselläni yhdellä rysäyksellä. H-u-o-j-e-n-t-a-v-a-a..? Etenkin, kun paikkulaiseni nauttii elonolostaan itsekseen loikoen ja tuulettaen masunalustaansa kuten kesäaikaan ruukkaa parhaimmillaan 😊

* * *

Viiden uutistuulilta kuuntelimme kevyenmusiikin ohjelmasarjan viihteellisempiä.

Ja vielä, vielä ennen iltahartaita tahdoin avata elokuunkierron haasteharrasteen naputtamalla viestin kielikurssituttava Jounille kuvaterkkusin, hoituihan tämä sentään suurimmaksi osaksi turvallisesti suomeksi. Enää en voi vain kaiholla tasan vuosi sitten käynnistynyttä matkajaksoa muistella, iloa ja totta mukaan tarvitsenkin!

Sunnuntailuennolle mahtuisin mieluusti vastineen mukaan – niin että voin saapua ja maksaa paikan päällä.

Selän, lonkan ja oikean niskan kivistelyistä johtuen kävin leppeälle venylevolleni kauriksella,

kunnes jatkamaan hierontaopasta parin tunnin väärti ennen iltakävelyämme.

Löytyipä pain pentuajalle hankitusta Suuresta koiran hoito-oppaasta tietoa haavojen ja pistosten hoitoon selkeässä ja kompaktissa muodossa – vielä epäilemääni hot spot -vaivaankin, josta tosin tuskin paikun mahanalusmärässä kyse, onneksemme. Eilen kohtaamamme kyyserpentiinin vuoksi tulikin kerrata apuneuvoja moisen pistos-pureman varalle.

Kunnes jatkoin kipupisteistä seuraavan eli lavan ja eturaajan lihasten & nivelten & ligamenttien rasite-tietouteen, peruskäytöstä kuormittumiin, aristeluista ja väristyksistä kiputilatunnistuksiin.7 c

Puoli yhdeksältä kilahteli näpykkänen – enon vaimo uteli jälleen huolehtien, miten sujuvi. Kerrottua sain ja kuultua Posion mökkiviikon erikoisuuksista – luontonähtävyyksistä muikkumarkkinoihin. Arvaamattomista säistäkin tuntumiamme vaihdoimme. Kiitos, kuulemiin – ja kohtaamisiin, ehken semminkin täällä, syyskuulla, aikaisintaan, kattorempan onnistuessa..!

Keli kirkkaampi, tuulevirit vähäsempiä, vaikka vielä vilkkaita. Jalkautukaamme ;o

Ojoi, miten ihanaisen leppeitä etelätuulen puuskasia saimme osaksemme vain. Rantalehtoon kipaisimme aikailematta, hosumatta. Kannattavalla huojennuksella.

14 cVaan vielä tänäkään iltana en palannut pation huomaan, en jaksanut, en arvannutkaan. Paikun haveritolankaan vuoksi. Huokaisin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s